Uutiset Kauppa Diskografia Bändi Keikat Media Linkit Pohjalla Säv. & San. Pekka
En olisi uskonut että vielä se päivä koittaa
Kun pohdin tosissani olisiko kanttia itseni tappaa
Luulin että tämä kuilu on loputon
Vaan kun osuu pohjaan tuntee mitä oikea tuska on
Sitä sietää mitä vaan jos tietää että se joskus päättyy
Mutta selkäranka murtuu lopussa kun kaikki alkaa alusta
Helvetti jatkuu kun sen piti loppua
Siinä väsynyt ei jaksa enää aloittaa alusta

Katso syvälle silmiini ja saatat nähdä sen
Katso taakse muurin joka peittää sisimmän
Se muuri on valkoinen se muuri on puhdas
Vaan sisällä viha ja katkeruus matelee tuskassa
Rakensin sen muurin suojakseni pilkalta
Rakensin sen muurin estääkseni nuolet häpeän
Se muuri vaiensi hiljaisen äänen sisältä
Tukahdutti äänen joka vielä joskus olin minä

Olen kuullut heistä joiden vaatteet vaihdettiin
mustista valkoisiin raastavista hoivaaviin
haavat parannettiin heidät maasta nostettiin
Pimeydestä ulos valkeuteen kannettiin

Vielä olen tässä en voinut uskaltaa
Tätä vaellusta pimeässä lopettaa
En yksin purettua saa sisältä muuriani
En ulos saa vihaa, katkeruutta, tuskaani
Onko ulospääsyä loputtomuudessani
Vai tukahdunko vielä joskus katkeruuteeni
Onko koittanut minulle hetki viimeinen
Herra kuule kun huudan nimeäsi itkien

Raota ovea josta kajastaa se kirkas valo
Joka opastaa mut luokseen pimeässä
Olet luvannut luokses ottaa särkyneen
korjata ja kantaa taakat uupuneen
Takaisin